Ilmajooja opetti uutta ja vanhaa
Sain tilaisuuden täydentää omaa osaamistani hiljattain, kun olin mukana joogaopettajille suunnatussa ilmajogakoulutuksessa Helsingissä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tätäkin joogamuotoa kutusutaan air-joogaksi, aerial-joogaksi, ilmajoogaksi – ja vaikka miksi. Nimi ei ole kuitenkaan oleellista vaan se, että ymmärretään kyseessä olevan joogamuoto, eikä akrobatialaji.
Itseni jopa yllätti iloisesti, kuinka kauniisti ilmajoogakin kiinnittyi hathajoogan intialaiseen perinteeseen. Paljon klassisia asanoita tuli tehty koulutuksen aikana liinan avustamana. Niin Puuasana, erilaiset Soturit ja esimerkiksi käsilläseisonta-asennot saivat liinan avulla upean lisämausteen.
Koin voimakkaasti, että ilmajoogan liina (tai silkki) auttoi minua löytämään tuttuihin asioihin aivan uuden tulokulman ja se kauniisti avusti viemään syvemmälle niin kehoon kuin mieleen asanoiden funktioita sekä linjauksia. Esimerkiksi Virabhadrasana II (Soturi 2) tuntui äärimmäisen kiehtovalta, kun liina kannatteli kylkikoria ja sen avustamana pystyi viilailemaan linjauksia äärimmäisen tarkasti ja muutoksien efektejä tunnustellen. Myös Savasanassa hengittely nousi uudelle tasolle, kun sen teki liinan sisällä ja sen paineen kylkikorissa tuntien.
Suurimmat keholliset hyödyt ilmajoogasta koin selkärangan parissa työskennellessämme. Koulutuksessa oli kuonnollisesti paljon inversioita (l. ylös alaisin -liikkeitä), joissa riiputtiin liinan kannattalemina päät alaspäin. Näissä riipunnoissa, etenkin lantioriipunnassa koin konkreettisesti, kuinka selkäranka avautui, venyi ja lopulta kiitti saamastaan huomiosta.
Suosittelenkin aivan jokaiselle ilmajoogaan tutustumista. Olit sitten kokenut joogi tai vasta joogapolulla ensimmäistä askelta ottamassa. Ilmajooga pystyy tarjoamaan positiivisia löytöjä ja avaamaan uusia maailmoja. Ja se tekee tuota kaikkea ihanasti tukien ja kannatellen.
0 kommenttia