Tänään päättyi Turun Kesäyliopiston järjestämä Alexander-tekniikan kurssi. Kurssin jälkeisessä auvossa istun nyt takan ääressä, siemailen viiniä ja sulattelen taas oppimiani uusia asioita.

Tämäkin vuosi on mennyt uuden oppimisen äärellä. Takana on Alexander-koulutuksen lisäksi, joogaohjaajan äänenkäytön intensiivikoulutus, ilmajoogaohjaajan opettajakoulutus, yinjoogan täydennyskoulutus, mindfulness- ja asahi-kurssit sekä faskia & foam roller -koulutuspäivä. Nuo siis ainakin tulevat mieleeni, kun hieman kuluneen vuoden juttuja muistelen. Ja mikä parasta, jokainen niistä on antanut oman lisänsä omaan harjoitukseeni sekä etenkin opetukseeni. Eli kaikki käymäni koulutukset antavat lopulta jotain myös oppilailleni.

Tuntuukin hyvin tärkeältä oman osaamisen eteenpäinvieminen juuri siltä kantilta, jotta olisi jatkuvasti jotain uutta opetettavaa omille oppilailleni niin viikkotunneillani kuin opettajakoulutuksissanikin. Kukapa sitä lopulta jaksaisi peruskoulussakaan jatkuvasti käydä samaa luokkaa uudestaan ja uudestaan. Lisäksi olen vakuuttunut siitä, että ainoa tapa pitää oma motivaatio yllä ja pää pinnalla elämöän virrassa on se, että kulkee eteenpäin. Ei siis ylöspäin kurkotellen, vaan vakaasti eteenpäin omaa polkuaan taapertaen. Ei auta jäädä paikoilleen, sillä kaikki ympärillä liikkuu. Jämähtäminen on siis sama kuin kelkasta putoaminen. Ja kaiken lisäksi tylsää.

Ei siis muuta kuin huomenna taas nettiselain auki ja seuraavia koulutuksia etsimään. Ja tietenkin omien yionjoogaopettajakoulutusten sekä työpajojen suunnittelua sekä aikataulutusta sen, mitä kerkeän. Niistä kenties lisää seuraavassa postauksessa. Paljon hyvää on siis tulossa ja paljon uutisia kerrottavana. Nyt kuitenkin hetki sulattelua ja nautiskelua.

Kiitos kun luit. Kiitos kun olet.

SAA JAKAA!