Vähemmän on enemmän

Lempeän hitaassa yin-joogatyylissä itseäni miellyttää se sama filosofia, jonka aikoinaan omalla ensimmäisellä joogatunnilla jo omaksuin. Silloinen opettajani ja hyvä ystäväni, Veikko Tarvainen sanoi heti äijäjoogatunnin alussa taikalauseen: “Vähemmän on enemmän”.

Nuo sanat olivat balsamia riutuneelle siululleni, jota olin vuosikausia rääkännyt nyrkkeilysalilla varsin vastakkaisen, “Jaksaa, jaksaa, kestää, kestää” -opin mukaisesti. Pieni valaistuminen ja lämmin tunnetsunami kävivät lävitseni, kun joogamatolla maatessani Veikon viisaat ja vapauttavat sanat kuulin. Tuntui äärimmäisen hyvältä päästää irti kaikesta ylisuorittamisesta, itsenä jatkuvasta ylittämisestä ja spartalaisesta armottomuudesta omaa kehoaan sekä mieltään kohtaan.

Etsi rajasi, mutta älä ylitä niitä

Kenties juuri tuon omaksumani, uuden elämänkatsomuksen vuoksi aikoinaan myös yin-jooga tuntui omalta jo varsin aikaisessa vaiheessa. Nautin siitä, että yin-harjoituksen aikana pyrittiin mahdollisimman pehmeään ja rentoon olemiseen – rajun tekemisen sijaan. Vaikka yinissäkin etsitään (lempeästi) kehon liikkuvuuden rajoja, ei niitä KOSKAAN ylitetä. Niitä vasten jäädään kevyesti nojaamaan ja aika sitten hoitaa edistymisen. Jos edistymistä nyt edes sen kummemmin tarvitsee hakea tai tavoitella.

Pehmeä ja armollinen suhtautuminen omaan kehoon ja harjoitukseen luonnollisesti vaikuttavat yhteismitallisesti ja täysin korreloiden omaan mieleen. Jokaisen yin-harjoituksen jälkeen tunnen yhä endorfiiniruiskeen pehmentävän vaikutuksen pään sisällä ja miellyttävän kokonaisvaltaisen rentouden. Hymy huulilla poistun salista, olin sitten opettanut harjoituksen tai ollut itse ohjattavana. Sama hymy tuntuu näkyvän lähes jokaisen muunkin yin-joogin kasvoilla harjoituksen lopuksi.

Yin & yang – molempi parempi

Vähemmän on enemmän -ajatus on valitettavasti yhä monelle vieras. Etenkin kaikki huippu-urheilutaustaiset ihmiset ovat aivopestyjä “No pain, no gain” -ajatusmallilla. Ymmärrän senkin, mutta juuri sen vastapainoksi pitäisi antaa niin keholleen kuin mielelleen olemista, yiniä. Se on usein tekemiseen eli yangiin oppineiden suurin haaste, vaikka he teoriassa treenin ja levon – yinin ja yangin – tasapainon ymmärtävätkin. Juuri he ovat usein niitä, joita on vaikein houkutella yin-joogan pariin. Ja niitä, joita saa ohjatessa aina olla muistuttamassa siitä, että rentous olisi tärkeä säilyttää, jotta kaikki saatavissa oleva, kehon sekä mielen lukkoja avaava hyöty saataisiin kotiutettua.

Itselle yksi suurimmista voitoista tähänastisen yin-opettajan uralla on ollut se, kun olen saanut “myytyä” yin-joogan lukuisille nyrkkeilijöille ja voimanostajille. Jokainen sieltä puolelta tunnilleni tullut on viimeistään parin harjoituskerran jälkeen ymmärtänyt, kuinka hyvin syvävenyttävä ja rentouttava yin sopii täydentämään mitä tahansa kilpaurheilijan harjoitusohjelmaa. Kaikki hyppysiini päätyneet kilpaurheilijat ovat saavuttaneet säännöllisen yin-joogaharjoituksen myötä parempaa liikkuvuutta, parempaa tulosta – ja kaupan päälle rennomman & vahvemman mielen, mikä myös kilpailutilanteessa isoksi eduksi laskettakoon. Siksi aionkin jatkaa elämäntyötäni yin-joogan levittämiseksi ja haastan etenkin kaikki kilpatason urheilijat tätä upeaa harjoitusmuotoa kokeilemaan.

Tervetuloa tunneilleni!

SAA JAKAA!

0 kommenttia

Vastaa