Yin-joogaharjoituksen rakenne ja peruselementit

Yin-joogaharjoituksessa pyritään (yleensä 90 minuutin aikana) tekemään mahdollisimman monipuolinen, kehon sidekudoksiin, niveliin ja jänteisiin kohdistuva harjoitus. Harjoituksen aikana tehdään kehoa venyttäviä ja energiakanavia avaavia asanoita, jotka muokkaavat sitkeitä sidekudoksia ja niveliä, samalla myös parantaen kehon liikkuvuutta sekä aineenvaihduntaa. Kehon monipuolisen venyttämisen ohessa myös mieli sekä haastetaan että lopulta rentoutetaan niin, että harjoituksen päätteeksi salista poistuu kokonaisvaltaisen harjoituksen jäljiltä hymyileviä, raukeasti liikkuvia ja sisäistä valoa hehkuvia joogeja.

Vaihe 1: Alkurentoutus ja mahdollinen hengitysharjoitus

Harjoitus alkaa istuma- tai makuuasennossa tehtävällä pienellä rentoutumisharjoituksella. Harjoitus sisältää hengitykseen keskittymistä ja hetkeen tulemista niin, että päivän aikana pyörineet stressitekijät ja kiireen tuntu katoavat sekä kehosta että mielestä. Sekä lihakset että pää pehmenevät, kun liike hiljalleen lakkaa ja siirrytään tekemisen tilasta olemisen tilaan.

Rentouden löydyttyä pään sisälle ja lihaksistoon, on aika ensimmäisille varsinaisille yin-asanoille. Muutaman minuutin (2-5min) rennot venytykset keskittyvät yleensä selkärangan kiertoon tai eteen- ja taaksetaivutukseen (esim. Perhonen) sekä lantionseudun kireyksien availuun . Samalla jatkuu rennon ja etenkin uloshengitykseen kehskittyvän tietoisen hengityksen haku, mikä johtaa lempeästi mutta vääjäämättä myös aivojen sisällä pyörivän karusellin vauhdin hiljenemiseen…

Vaihe 2: Intensiteetin lisääminen

Alkurentoutuksen ja ensimmäisen yin-osion jälkeen on aika nostaa hiljalleen intensiteettitasoa. Vaikka alkuvaiheen ensimmäiset asanat eivät varsinaisia lämmittelyasentoja olekaan, luovat ne hyvän pohjan astetta voimakkaammille asanoille.

Hengitys ja rentous ovat edelleen harjoituksen ytimessä ja se ydin muodostuu asanoiden osalta yleensä lantionseudun voimakkaiden sidekdosverkostojen kanssa operoimisesta. Tässä vaiheessa viimeistään alkaa pelkkä köllöttely ja kyljen kääntäminen olla historiaa, etenkin jos tehdään lonkan koukistajia avaavia asanoita (esimerkiksi Lohikäärme).

Tässä vaiheessa on ohjaajan syytä puhua myös anatomiasta ja varmistaa, että kukaan ei riko itseään. Kipu ei kuulu millään tavalla yin-joogaan ja siitä on ohjaajan aina jokaisella tunnilla hyvä muistuttaa.

Lohikäärmeasana

Vaihe 3: Yin-asanoita maton pinnassa ja loppurentoutus

Viimeinen kolmannes omistetaan pitkäkestoisille ja astetta leppoisemmille yin-asanoille, jotka tehdään suurimmaksi osaksi matolla maaten. Näin on ainakin syytä toimia, jos kyseessä on iltaharjoitus.

Myös viimeisessä vaiheesa kohdealueena ovat yleensä yhä etenkin selkäranka (esim. erilaiset kiertovenytykset ja Banaani) sekä lantion seutu (esim. Numero neljä).

Harjoituksen tärkein osa – sekä tärkein asana – varastavat shown viimeisen 5-10 minuutin ajaksi. Tällöin jokainen yin-joogi ottaa mahdollisimman hyvän selinmakuuasennon. Tämän ns. Kuolleen miehen asennon (Savasana) aikana kuulostellaan hetken kehon tuntemuksia fyysisen harjoituksen jäljiltä ja sen jälkeen rentoutetaan systemaattisesti kehon jokainen lihas. Samalla hengitys palautetaan kulkemaan vapaasti ja rauhallisesti, jotta myös mielen laineet viimeistään tässä vaiheessa tyyntyvät totaalisesti. Tätä vaihetta voi ohjaaja ryydittää taolaisilla viisauksilla, puhtaalla hiljaisuudella tai vaikka tiibetiläisten äänimaljojen sulosoinnuilla.

Tässä loppurentoutuksen upeassa hetkessä vain ollaan ja nautitaan rauhallisesti hengitellen siitä, ettei tarvitse enää tehdä yhtään mitään. Annetaan kehon hiljalleen palautua ja mielen sukeltaa jonnekin valveillaolon ja unen elvyttävään sekä eheyttävään välimaastoon…

”Be still like a mountain and flow like a great river”
– Lao Tzu

SAA JAKAA!

0 kommenttia

Vastaa