Yin-asanan neljä vaihetta

Yin-joogassa on aina ruhtinaallisesti aikaa ja siksi kaiken voi tehdä korostetun hitaasti sekä tietoisesti. Perinteisissä, hatha-tyylin joogamuodoissa asanoissa ollaan 5-30 sekuntia ja siksi niihin usein mennään hieman kiireellä ja tullaan pois sellaisella vauhdilla, ettei ainakaan kokemattoman joogin pää pysy menossa mukana. Yin-joogassa puolestaan kaikki on niin verkkaista, että mielellä ei ole mitään ongelmaa seurata tai oikeastaan johtaa koko tapahtumasarjaa, jonka itse näen jakautuneena neljään selkeään osa-alueeseen. Alla listattuna nuo neljä asanan tärkeää vaihetta, jotka toistuvat läpi harjoituksen

1. Asanaan meno

Kaikki alkaa aikomuksesta ja siitä tiedosta, mikä automaattisesti seuraa, kun tuleva asana on kerrottu. Kun tiedetään, mikä asana on tarkoitus tehdä, tiedetään myös sen kohdealue eli se kohta kehossa, johon asanan halutaan ensisijaisesti vaikuttavan. Sitä kohti lähdetään hitaasti matkaamaan, kun kehoa aletaan asettelemaan sopivaan muotoon. Välittämättä siitä, miltä asana näyttää. Keskittyen siihen, miltä asana tuntuu. Kipua kaihtaen tapahtuu hidas laskeutuminen kehon rajalle – ja olemisen tilaan siirtyminen. Tämä saattaa kestää jopa minuutin, mutta se ei tietenkään haittaa yhtään mitään, koska aikaa on loputtomiin ja hosuminen ei kuulu millään tavalla yin-joogaan. 

2. Asanassa oleminen

Tässä vaiheessa siirrytään tekemisestä olemisen tilaan. Ja joskus tämä onkin huomattavasti vaikeampaa. Tässä varsinaisessa asanan päävaiheessa tapahtuu ne keholliset asiat, joita asanalla tavoitellaan. Hiljalleen kehoo antautuu ja asana alkaa vaikuttamaan haluttuun kehon osaan ja etenkin sen sidekudoksiin. Tämä vaihe on silkkaa tietoista läsnäoloa, eli mihinkään unenkaltaiseen tilaan ei ole tarkoitus laskeutua. Ollaan, kuunnellaan kehoa ja hengitetään. Joskus kolme minuuttia, joskus varttitunnin verran. Jatkuvasti kehon tuntemuksia seuraten ja signaaleja kunnioitten. Koskaan ei minuutit ole samanlaisia ja siksi pitää olla valmiina hienosäätämään asanaa sen mukaan, miten keho elää mukana. Välillä voi olla tarve kiristää asanaa, jotta venytys säilyisi optimaalisena loppuun asti. Joskus taas hieman löysätään ruuvia, jottei oleminen muutu sietämättömäksi ja turhat jännitteet pilaa asanan vaikutuksia.

3. Asanasta poistuminen

Asana viimeistellään ja hyvästellään usein muutamalla tietoisella hengityksellä, jotka vielä kerran palauttavat mielen tiiviimmin kehon tuntemuksiin. Itse poistuminen aloitetaan yleensä uloshengityksen myötä, mutta tämäkin vaihe voi kestää usean hengityskierroksen ajan. Varsin usein suosittelen oppilaitani käyttämään saman verran aikaa asanasta poistumiseen, kuin sinne meneminenkin on aikanaan kestänyt. Poistuminen on siis aivan yhtä hidasta ja tietoista, kuin asanaan laskeutuminenkin.

4. Asanasta palautuminen

Tämä neljäs vaihe meinaa aina välillä jäädä muiden varjoon ja opettajatkin välillä jättävät sen pienemmälle huomiolle. Itselleni on kuitenkin oman harjoituksen kautta selvinnyt. että tämä asanan jälkeinen hetki on aivan yhtä merkittävä, kuin kaikki muutkin vaiheet. Palautuminen voi olla joko puhdas lepoasento tai palauttava vastaliike. Jos palautuminen tapahtuu levossa, esimerkiksi selinmakuulla, on se voimakasta kehon kuuntelua, katse sisäänpäin käännettynä. Asanoiden välisessä lepohetkessä keho neutraloituu, nesteet virtaavat vapaasti ja kaikki hiljalleen palautuu lähelle lähtötilannetta. Tämän jälkeen on taas helpompi jatkaa kohti seuraavaa asanaa, kun pöytä on putsattu ja keho sekä mieli valmiimpia jatkamaan tuntkimusmatkaa.

Lepovaiheessa olen oppinut paljon niin kehoni palautumisprosesseista, kehin hienovaraisista signaaleista sekä meridiaaneista ja energian virtaamisesta. Kaikki tuo olisi jäänyt kokematta ja oppimatta, jos olisin aina heti jatkanut matkaa, pysähtymättä tälle pienelle mutta tärkeälle seisakkeelle. Älkää siis unohtako pienten lepohetkien merkitystä niin arjessa kuin yin-harjoituksen sisälläkään.

”Do not try to get into the asana, let the asana get into You”

 

SAA JAKAA!
Kategoriat: Joogablogi

0 kommenttia

Vastaa