Koko länsimainen yhteiskunta on rakennettu työn ja oravanpyörän ympärille. Ihmiset esittelevät itsensä lähes aina mainitsemalla nimensä lisäksi myös ammattinsa. Ja kun kysyt mitä ihmiselle kuuluu, saat vastaukseksi raportin työelämän tuoreimmista uutisista. Tämä jo kertoo, kuinka tärkeää työ on meidän mielissämme osana ihmisen identiteettiä. Työ ajaa perheen, ystävien, harrastusten – kiilaten sitä kautta oman hyvinvoinnin edelle. Eikä siinä ole mitään järkeä!

Työnarkomaanit pakenevat ongelmiaan töihin, heikkoa itsetuntoa paikataan pätemällä töissä ja koko elämä uhrataan työnteon alttarilla, johon etenkin meillä luterilaisessa ympäristössä suhtaudutaan kunnioituksesta syvään kumartaen. Kova työntekijä on arvostettu henkilö, vaikka todellisuudessa harvoin kovin onnellinen ja aidosti hyvinvoiva ihminen. Mietipä vaikka sitä listaa, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Juuri työ on useimman katumuksen taustalla, kun sen kummallisen raatamisen vuoksi ei jäänyt aikaa elää, kehittyä ja nauttia lyhyestä olemassaolosta. Hullua hommaa, jos minulta kysytään.

Ja kyllä, tiedän olevani vähemmistössä näkemyksineni, mutta uskon vakaasti, että vähempikin riittäisi ja työnteon määrää pienentämällä meillä olisi Suomessakin paljon onnellisempi kansa. Itse siirryin aikoinaan kolmipäiväiselle työviikolle ja se jos mikä nosti elämänlaatua ja onnellisuusmittarini viisari heilahti vihreälle niin että paukahti. Tämä on ollut kenties tähänastisen elämäni paras päätös. Siitä viisastuneena teenkin nykyään joogaopetustyötäni vain kahtena iltana viikossa. Se riittää, se palkitsee, se antaa voimaa, se auttaa jaksamaan ja se innostaa lähtemään töihin aina suurella ilolla. Mitenkäs sinulla?

P.S. Ja teenhän minäkin enemmän töitä kuin nuo kaksi ohjausiltaa viikossa. En vain osaa laskea esimerkiksi joogakirjojen kirjoittamista tai joogatyöpajojen pitämistä työksi, koska tekisin näitä asioita ilmaiseksikin. Sellaista se on, kun on löytänyt intohimonsa ja kutsumuksensa. Tovottavasti sinäkin olet löytänyt (tai löydät mahdollisimman pian). Se muuttaa kaiken. Sen jälkeen ei enää ”pidä mennä” vaan ”saa mennä” töihin!

SAA JAKAA!

0 kommenttia

Vastaa