Väärät mittarit ja epäterveet arvot

Luin juuri YLE:n nettisivuilta artikkelin, jossa kerrottiin niin liikalihavuuden kuin masentuneisuuden dramaattisesta lisääntymisestä Suomessa viimeisen kuuden vuoden aikana. Se pisti jälleen miettimään sitä, miksi mittaamme itseämme ja toisiamme ulkonäön ja (taloudellisen) menestymisen kautta. Mielestäni nuo ovat äärimmäisen huonoja ja harhaanjohtavia mittareita, jotka kertovat yhteiskuntamme heikoista arvoista. Nuo asiat ovat välillisesti syypäitä ihmisten huonoon oloon – fyysisesti ja psyykkisesti. Onneksi asiaan pystyy jokainen meistä vaikuttamaan. Ja vielä varsin helposti, oman ajatusmaailman ja toiminnan kautta.

Mitä sinulle kuuluu?

Oletko huomannut, että kysyessäsi joltain ihmiseltä hänen kuulumisiaan, saat usein vastauksesi lyhyen tiivistelmän työrintaman ajankohtaisista aiheista. Sotatarinoita ylipitkistä työpäivistä ja kenkkumaisesta esimiehestä. Mitä se kertoo ihmisen & yhteiskuntamme prioriteeteista, kun tuollaiset asiat nostetaan aina päälimmäisiksi?

Anteeksi vaan ystäväiseni, mutta minua ei ainakaan kiinnosta hittoakaan se, mitä projekteja teillä on duunissa ja kuinka lähellä olette vuosibudjettia ensimmäisen kvartaalin loputtua. Jos minä kysyn mitä sinulle kuuluu, tahtoisin aidosti ja oikeasti kuulla esimerkiksi siitä, millainen on tämän päivän mielentilasi, tunnetko itsesi terveeksi, mistä olet juuri nyt innostunut ja millaisena näet lähitulevaisuuden.

Onnellisuus JA TERVEYS kaiken edelle

Mielestäni on hämmentävän ilmeistä (ja sekös saa aina hälytyskelloni soimaan!), että kun koko yhteiskunta on viritetty mittaamaan ihmisarvoa ulkonäön ja vuosipalkan kautta, on se johtanut enemmistön osalta valtavaan riittämättömyyden tunteeseen ja väärään arvomaailmaan. Sosiaalinen media nykymallillaan sitä vinoumaa vielä tukee, kun uutisvirtaan tunkee kuvia kalliista lomamatkoista, hulppeista ravintola-annoksista ja tiukoista punttitrikoopakaroista. Ja peukutuksia satelee!

Entäpä jos kiinnostuisimmekin niin omasta kuin toistemme terveydestä ja onnellisuudesta? Keskittyisimme hoitamaan itseämme esimerkiksi ruokavalion, hyötyliikunnan, meditaation ja sosiaalisten suhteiden kautta. Kertoisimme kuulumisiamme kyseleville, että päässä on pyörinyt ahkeran meditoinnin ansiosta viime aikoina kirkkaan positiivisia ajatuksia,  ja olemme ottaneet aamukävelyn osaksi jokapäiväistä rutiinia, jotta sekä pää että keho saisivat happea. Ei ehkä yhtä mediaseksikästä kuin trooppisilla lomareissuilla ja ylipitkillä työpäivillä pröystäily. Voisiko se silti olla terveellisempää ja parempaa elämää edistävää toimintaa, kun vakiintuisi uudeksi normiksi?

MIKÄ OIKEASTI ON TÄRKEÄÄ?

Voiko kukaan tervejärkinen ihminen oikeasti väittää, että terveys ei olisi kaiken hyvinvoinnin perusta. Terve mieli terveessä ruumiissa, senhän tiesivät jo muinaiset kreikkalaiset. Sairaana on vaikeaa painaa duunia, kun pelkästään hymyileminen voi olla haastavaa. Mitäpä siis tapahtuisi, jos alkaisimme huolehtimaan terveydestämme niin, että se olisi työntekoa tärkeämpi arvo. Väitän, että se tekisi meistä parempia työssämme.

Entä mitä luulet tapahtuvan, jos menestyksen sijaan alkaisimme vaalia onnellisuutta huipputärkeänä arvona ja tekisimme siitä ykköstavoitteemme? Väitän, että se puolestaan tekisi elämästämme paremman ja toisi mukanaan suuremman merkityksen jokaiseen päivään ja parantuneen aivokemian myötä se saisi meidät myös menestymään paremmin. Emme kenties nykyisessä työssämme vaan siinä asiassa, jonka vuoksi meidän on hiilikierrosta hetkeksi herätetty elämään ihmisenä tälle pienellesiniselle pallolle.

Pysähdy ja mieti!

 

 

SAA JAKAA!

0 kommenttia

Vastaa