Ystäväni esitti minulle kysymyksen mindfulnessin ja meditaation eroista. Olimme juuri talkoohommissa ja hän siinä työn lomassa hieman kertoi arkensa raskaudesta ja sen negatiivisesta vaikutuksesta jokapäiväiseen mielialaansa. Ystäväni oli alkanut sitten yön pimeinä tunteina pohtimaan, josko asialle pitäisi tehdä jotain ja muistanut useammastakin lähteestä lukeneensa mindfulnessin je meditoinnin hyödyistä. Samalla hän oli muistanut myös sen, että minä ohjaan meditaatioharjoituksia ja aina tilaisuuden tullen höpötän silmät kiiluen myös mindfulnessin eduista. Niinpä puhdetöiden lomassa kävimme mielenkiintoisen keskustelun aiheiden tiimoilta ja sen päälle ainakin minulle jäi sellainen olo, että ystäväni sisäisti astetta paremmin, mistä ylipäätään on mindfulnsessissa ja meditoinnissa kyse.

Meditoinnista ja mindfulnessista puhutaan nykyään paljon kaikissa medioissa ja sieltä se on päätynyt jopa työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluihin. Myös tiedemaailma tutkii näiden asioiden hyötyjä ja paljastaa kaiken aikaa äärimmäisen positiivisia löydöksiä ja kyseisten asioiden harjoittamista puoltavia tuloksia. Helposti siinä keskustelussa sitten menee puurot ja vellit sekaisin, jos ei ole itselleen selvittänyt mindfulnessin ja meditaation eroja.

Mindfulness on hyväksyvää tietoista läsnäoloa

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo tarkoittaa hetkessä olemista – ja tapaa elää. Mindfulnessia harjoitettaessa mieli ei ole automaatio-ohjauksella (ainakaan kaiken aikaa), eikä se jatkuvasti askartele menneiden tahi tulevien asioiden parissa. Se on jatkuvaa vallitsevan tilanteen hyväksymistä, oli se sitten hyvä tai huono. Se on se syvällistä tajuamista, että esimerkiksi mielialat vaihtelevat kuin säätilat, joista jokainen tietää etteivät ne koskaan ole pysyviä. Jos siis on surua puserossa niin ei hätäännytä, eikä ajattella olevamme surullisia ihmisinä. Hyväksytään että nyt on huono hetki, mutta kohta taas tilanne muuttuu ja aurinko paistaa… Ainakin taas vähän aikaa.

Mindfulnessia on vaikka se, että harjaa hampaat keskittyen siihen yhteen ja ainoaan askareeseen, ilman että ajattelee samalla vaikka työasioita. Mindfulnessia on myös se, että syödessään fokusoituu vain syömiseen ja siihen, miltä ateria näyttää sekä maistuu, räpläämättä samalla kännykkää tai selaamatta päivän mainoksia. Se on sitä, että elää aina kulloisessakin hetkessä ja tiedostaa niin ympäröivän maailman kuin oman mielensä liikeet ja kehon tuntemukset. Yrittämättä väkisin muuttaa asioita, vaan paremminkin ensin tiedostaa ja sitten hyväksyy asiat niin kuin ne ovat. Vaipumatta kuitenkaan apatiaan!

Jos huomaa esimerkiksi olevansa stressaantunut niin hyväksyy sen, että näin on nyt. Mindfulness siis auttaa tekemään nopeammin ja helpommin tuollaisenkin havainnon, ja sen perään onkin sitten helppo tehdä jotain korjatakseen asian. Ei siis jää vellomaan omaan stressiinsä vaan tekee tietoisen päätöksen muuttaa tilannetta. Vaikkapa meditoimalla. Tällaiseen toimintaan pohjautuu se, että mindfulnessin avulla on saavutettu dramaattista onnellisuuden kasvua ja estetty esimerkiksi aikaisemmin masentuneiden ihmisten vajoamista uudestaan siihen synkkään sudenkuoppaan.

Meditointi on rentoutumista, mielen tyhjentämistä ja tilan tekemistä uusille ajatuksille

Mediointi on siis tekniikka tai paremminkin tehokas työkalu, jota voi hyödyntää täydentämään omaa mindfulness-tapaansa elää. Ihan samalla tapaa kuin vaikka joogaaminen, se on yksi tapa täydentää ja kehittää oman hyväksyvän tietoisen läsnäolon työpakin arsenaalia.

Meditointia voi tehdä monella tapaa: istuen, maaten, kävellen, laskien tai vaikka mantraten. Yhdistvänä tekijänä on se, että tietoisesti pyritään hiljentämään pään sisäistä karusellia ja vapauttamaan hetkeksi mieli menneiden asioiden murehtimiselta, tulevien juttujen huolehtimiselta ja kaikelta muultakin asioiden vatvomiselta ja ongelmien ratkomiselta. Pyritään siis löytämään keino siihen, että saadaan vaihdettua toviksi mielen vaihdelaatikosta vapaa vaihde silmään. Tämä ei aina kuitenkaan onnistu, mutta pelkkä yrityskin jo tuottaa kortisolin laskua eli poistaa stressihormoneja aivoista. Siksi ei pidäkään soimata itseään, jos mieli vaeltaa ja kimpoilee, kun yrittää istua paikoillaan ja meditoida. Kukaan ei ole mestari syntyessään ja myös meditaatiota pitää jaksaa harjoitella, jotta sen suorittaminen helpottuu ja tulokset paranevat.

Helpoin tapa meditoida – ja aloittaa tämä ikivanha mielen hallinnan harjoite – on tehdä se jonkun johdetun meditaation parissa. Esimerkiksi itse aloitin aikoinaan kuuntelemalla CD:ltä ohjattua kehomeditaatiota. Makasin lattialla selälläni ja kuuntelin, kuinka rauhallinen miesääni puhui korvaani ja johdatti läpi kehon rentoutukseen keskittyvän meditaatiohetken. Siitä sitten hiljalleen lähdin laajentamaan tekniikkarepertuaariani. Noista hyviksi ja helpoiksi havaitsemistani tekniikoista kirjoitan joku toinen kerta.

Nyt toivon, että onnistuin hieman selventämään mistä on kyse, kun puhutaan mindfulnessista ja meditoinnista. Etenkin noiden kahden asian ja käsitteen selkeät erot olisi jokaisen hyvä sisäistää, jotta on helpompi seurata yleistä keskustelua aiheiden tiimoilta.

Onnea sinulle, jos olet päättänyt tuoda tietoista läsnäoloa elämääsi ja aito kokeilla myös meditoinnin vaikutusta niin mieleesi kuin kehoosi. Ja jos tarvitset apua niin ota rohkeasti yhteyttä. Anna minun auttaa sinut alkuun!

SAA JAKAA!

0 kommenttia

Vastaa