Olen aloittanut oman joogapolkuni äijäjoogan ja sen perustajan Veikko Tarvaisen parissa. Ilman mahdollisuutta joogata poissa notkeiden naisten seurasta olisi saattanut koko joogaamisen kynnys jäädä allekirjoittaneelta aikoinaan ylittämättä. Oli mukavan turvallista ja luontevaa mennä testaamaan joogaa, kun tiesi että paikalla on vain jäykkiä ja samanlaisten kropan & kopan kankeuksien kanssa painivia äijiä.

Nyt kun vuosia on kulunut noista ensimmäisistä positiivisista joogakokemuksista niin minusta on tullut joogaopettaja, joka kokee yhdeksi elämäntyökseen muiden miesten ohjaamisen joogan pariin. Sydämessäni läikähtääkin lämpimästi aina, kun viikkotunneilleni Yoga Nordicin Turun studiolle saapu joku rohkea mies ensikertaa joogaa testaamaan. Yleensä naisystävänsä pyynnöstä ja hänen seurassaan.

Useinhan suurin syy miehillä jättää joogaan tulematta on se, että ei tahdo vaikuttaa surkealta pololta naisten seurassa. Siksi äijäjoogaryhmille onkin iso tarve ja tuohon kysyntään löytyy onneksi nykyisin jo vastaus varsin monelta paikkakunnalta. Valitettavasti vielä varsin usein noita äijäjoogatunteja ohjaa kuitenkin naispuolinen joogaopettaja, koska meitä miesopettajia ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Ei minulla mitään naispuolisia joogaopettajia vastaan ole, päin vastoin! Uskallan kuitenkin väittää, että vieläkin useampi miehen köriläs tulisi kokeilemaan joogaa, jos löytyisi enemmän miehiä joogatunteja vetämään. Itse en valitettavasti tällä hetkellä ohjaa ainuttakaan vakituista äijäjoogaryhmää, mutta toivottavasti tilanteeseen tulee muutos ansi vuonna, kun pahimmat kiireet helpottavat muilla elämän saroilla ja kutsumukselleni löytyy taas enemmän aikaa.

Sitä odotellessa kannustan kaikkia miehiä (ja heidän puolisojaan) rohkeasti osallistumaan joogatunneille ja aloittamaan tämän kokonaisvaltaista hyvinvointia tarjoavan harrastuksen. Esimerkiksi itse sain aikoinani syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen joogakorttini, jolla juurikin pääsin kokeilemaan kymmenen kertaa Tarvaisen Veikon opastamana äijäjoogaa. Siitä se kipinä sitten roihahti isoksi liekiksi ja tänä päivänä voin huomattavasti paremmin, kuin koskaan aikaisemmin. Niin fyysisesti kuin henkisesti. Kiitos joogan ja etenkin äijäjoogan. Siinä siis pieni vinkki niille, jotka isänpäivälahjan miettimisen kanssa pähkäilevät.

Ja lopuksi muistutettakoon, että liika kankeus ei ole hyväksyttävä, eikä millään tavalla looginen syy, jättää jooga väliin. Se on ihan sama asia, kun jättäisi syömisen väliin vetoamalla liian voimakkaaseen nälkään. Juomisen väliin, koska on niin janoinen. Laihduttamisen väliin, koska on niin ylipainoinen. Siksi juuri joogaa tehdään, että kehon (ja mielen) kankeudet hieman helpottaisivat!

SAA JAKAA!

0 kommenttia

Vastaa